Ropelipylly

"Nyt mies, mies, miekkonen, ja pikkujalka vaan

tättä dättä dättä dättä hömphöhömphöhööööö

Nyt mies, mies, miekkonen ja ropelipylly vaan

haa ha haa ha haa!"

Apan laulu pikkuveljelle. Tuleeko tästä naurusta loppua koskaan?

Tytöt aloitti kerhon syyskuussa, kaksi kertaa viikossa aamupäivisin. Kerhossa on kavereita, leikitään, lauletaan, piirretään, askarrellaan ja päivän päätteeksi vähän ulkoillaan. Ai juu, ja se tärkein, syödään eväitä. Kerhoon lähdetään hämärässä aamussa silmät unitihrussa, kerhoreput selässä. Repussa eväsrasia (Jake ja merirosvot) ja vesipullot (Apalla Lentsikat, Olpsulla Disneyn Prinsessat). Kerhossa on kivaa, paitsi jos Apalta kysytään. Apalla ei koskaan oo kivaa missään.

Ensimmäinen kerhopäivä

Ensimmäinen kerhopäivä

Tänään kerhosta hakiessa oli annettu palautetta. Itse kiroilen sitä, kun meillä palaa siis kilokaupalla paperia viikossa. Vaikka nykyään arkit väritetään kokonaan ja molemmin puolin. Silti säilytettäviä aarteita tulee päivittäin, ja harjoituskappaleita työnnetään lumikolalla paperinkeräykseen. Niin olipa kiva kuulla ettei se turhaa ole; Apan piirtäminen on reippaasti ikätasoaan edellä, toiset lapset tunnistavat tämän 4-vuotiaan piirroksista tutut animaatio- ja satuhahmot! Myös Olpsulla innokas piirtäminen tuottaa jo tulosta, käyttää värejä koko ajan monipuolisemmin, ja silmä yksityiskohdille on hahmottunut lyhyessä ajassa hurjasti.

Niin ja se toinen palaute. "Ilmeisesti teillä lapset pukevat pitkälti itse?" - Ilmeisesti siellä kerhossa on kiinnitetty huomiota siihen että paita on aina vähintään yhden kerran nurinpäin, välissä jopa kaksinkerroin; siis lappu edessä JA saumat ulospäin. Ja housuissa taskut edessä. Me ollaan vähän ajateltu että MITÄ VÄLIÄ? Eikö se ole tärkeintä että lapsi haluaa yrittää ja tehdä itse. Ketä se rassaa missä se paidan pesuohje vilahtaa, jos kuitenkin on säähän sopiva lämmin vaate päällä? Ei siis sitä oltu kerhossa arvosteltu mitenkään, tulipahan vaan mieleeni samassa yhteydessä, kun monesti tekee mieli korjata oikein päin se vinksalleen mennyt vaate. Siihen yleensä tulee iloisella äänellä vastaus: "haluun sen näin!"

Oli myös noteerattu sellainen perustavanlaatuinen sisarusten välinen ero, että toinen tiputtelee ulkokamat ja repun päältään niille sijoilleen, ja säntää alkupiiriin iloisesti pajattamaan, jättäen vaatevanan jälkeensä. Toinen taas viikkaa ja nyplää lapasia myöten joka jumalan vaatekappaleen - H I T A A S T I - ja sen jälkeen aloittaa esittelemällä kaikille päällään olevat vaatteet. 

Ugelin kanssa on vielä helppoa. Kaikki käy, kunhan ruokahuolto ja seuralaispalvelu pelaa. Ja pelaahan ne, maailman hauskimpien siskojen kanssa aika kuluu vilisemällä.

P.s. Ugeli nousi juuri ensimmäistä kertaa ihan itse seisomaan!