Ja sen pituinen se!
Se on arki taas apinatarhassa, hetken hiljaisuuden jälkeen. Tytöt oli Kissa-mummilla yökylässä la-su, ja meinattiin hulluksi tulla hiljaisuudesta. Poikakin oli ihan ihmeissään, että mikä tää on kun ei korvissa tinnitä ja pää helise. Onneksi tulivat illalla kotiin, ja siitä eteenpäin huutoa ja pauketta onkin taas riittänyt. Kylässä oli ollut kivaa, oli käyty saunassa ja "kulpuunkin" oli Olpsu päässyt, kynnet lakattu ja muutenkin hupaa oli riittänyt. Ihanaa oli itsellekin se, että kerrankin illalla kerkesi nähdä leffan alusta asti, sen pystyi katsomaan äänet päällä, ja lisäksi saattoi lojua sohvalla vauskin kanssa niin ettei se ollut keneltäkään pois.
Vissiin hauskasta huolimatta oli pikkuveljeäkin vähän ikävöity, niin paljon on tänä päivänä yritetty sitä unilta ylös saada. Kun eivät muuta enää keksineet, epätoivoissaan hinasivat leikkipianonsa pinnasängyn viereen ja ei muuta kuin nupit kaakossa paukuttamaan. Tuo on muuten älyttömän kiva ja kehittävä lelu, mut valitettavasti ainoa epäkunnossa oleva osa on se helkutin volume-näppäin. Siinä on tasan vaihtoehdot "täysillä" tai "mykkä". Siinä sitä vauvan vieressä hakattiin ja tahtia saatiin pomppimalla sängyllä. Sen jälkeen muutama hiihtoliike, kun sadannen käskyn jälkeen kävin hinaamassa pennut ja pianon pois makuuhuoneesta. Piano on nyt tungettuna ukon vaatekaapin ylimmälle hyllylle. On se ollut siellä joskus ennenkin, muistelen vähän Apan synttäreiden jälkeen, jolloin sai pianon lahjaksi, lapsosen kertoneen Kissa-mummille että "me tappelimme ja äiti otti sen pois". Play it again, Sam!
 |
| Oo niin kuin Olga |
Tänään oli hieno aamu, fiksuna olin tehnyt aamupalan valmiiksi jääkaappiin, joten sen sai minuutissa tarjolle kun 8 jälkeen herättiin. Hyvä niin, kun samaan aikaan oli myös maitovasikka hereillä ja aamupalaa vailla. Aamupalat, kaikkien kolmen ipanan pesut, pukemiset ja kampaamiset (se se vasta tuon vauvan kanssa kova homma on!) oli tehty ennätysajassa. Päikkäreitä fiilistelin pitkin aamupäivää, mutta kun se aika tuli, niin eihän siitä mitään tullut. Vauski halusi syödä ja samaan aikaan ois pitäny saada kaks riehuvaa apinaa rauhoittumaan sänkyyn, ja kello käy, kello käy, kello käy... Hetken sitä pelleilyä katsoin, sitten komensin pois sängystä ja sanoin että yrittäkääpä illalla valittaa että väsyttää ja haluatte nukkumaan, nyt häipykää siitä kumpikin. Saattoi ehkä ääni vähän koholla käydä.
Sitten kohta olikin jo päivän kohokohta tytöillä, kun isi tuli kotiin. Kysyi perinteiseen tapaan miten päivä on mennyt ja mitä on puuhattu.
Ukko: "Apa kertoi että eivät oo nukkunu päikkäreitä. Sanoi että 'me pilattiin päikkärit ja riehuttiin ja äiti huusi meidät pois'"
Naureskeltiin vähän, ja pikkupata tietysti korvat tötteröllä vieressä kuunteli. Ilmeisesti juttu ei oikein miellyttänyt, kun hyvin pian väliin kajahti
Apa: "Ja sen pituinen se!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti