Paskapäivä

Paskapäivä (eritevaroitus!) ja pari vanhempaa muistiinpanoa

Niin sitä pyörähti käyntiin toinen viikko sillä kaavalla, että 7.30-16 itsekseni apinatarhassa pääorankina heilun. Viime viikko meni hyvin, hyppy suoraan syvään päähän eikä kukaan hukkunut! Viime yönä uusin asukas nukkua tursotti klo 23-04 sujuvasti, itsellä tyhmällä meni valvomiseksi alkupuoli, mutta kerkesin sentään mukaan klo 01-04 unille. Neljältä siis ylös ja olkkarin sohvalle ruokailuhommiin, puoli viisi tuli valmista, paitsi että vaipassa räjähti. No, siivotaan. Siitähän tämä tietysti piristyi niin, että oli valmis ottamaan saman tien vähän lisää huikopalaa. Söi siis vielä vähän lisää. Samalla hetkellä kun noustiin sohvalla, rusahti vaipassa uudestaan... 

Joskus viiden jälkeen päästiin takaisin makkariin, jossa ehdittiin pilkkiä ehkä puolisen tuntia, kun taas viereisessä pinnasänkyssä pärähti nahkavekkari soimaan, kainaloitaan myöten märkänä. Eikun pesulle ja vaatteita vaihtamaan, ja siinähän sitä voikin taas samalla ottaa vähän palasta. Jossain tämän kaiken sekoilun välissä oli kumpikin isosisko kammennut meidän sänkyyn, joten hetki meni myös mallatessa itseään siihen n. 15 cm levyiseen kaistaleeseen joka huomaavaisesti oli jätetty. Laiha lohtu katsella miestä, joka yritti nukkua naama liiskana seinää vasten, samanlaisella pienellä patjaviipaleella. Mutta ei se vielä siihen loppunut, vauski jatkoi ähellystä ja tuherrusta vielä pitkään, kimeillä kiljaisuilla säestettynä. Nikoteltuaan ensin raikuvasti suunnilleen vartin verran. Käänsin lopulta mahalleen, ja aikansa paukuteltuaan nukahti sen verran, että sai itsekin vielä ehkä tunnin verran kieriskellä siinä 15 sentin lämpäreellä.

Päivä on mennyt kohtalaisen kivuttomasti aamusta tähän hetkeen asti, ja kohtapa tää päivän yh-pätkä onkin ohi. Vauski on nukkunut vähemmän kuin normaalisti, syönyt ja paskonut senkin edetä, ja tietysti aina niin päin että nukahdettuaan suu täynnä, herää omaan pieruunsa ja sitä reisiltä hangatessa virkistyy niin ettei toivoakaan saada heti nukkumaan. Eikä tämä ainoa tilataiteilija talossa ole, just olin saanut hyvät asemat sohvalla ja ipanan syömään, niin nurkan takaa kuuluu heleä 2-vuotiaan ääni: "kakka tuli, pyyhitäänkö, otetaanko pastilli?" Siinä hetken miettii ihminen perimmäisten kysymysten äärellä; irrotanko tissiltä tämän kauhean taistelun ja helvetin tuskien jälkeen siihen kiinni tarttuneen iiliäisen, vai jätänkö paskalla käyneen 2-vuotiaan hortoilemaan kenties jopa puoleksi tunniksi pyyhkimättä. Ilmeisesti helvetin tuska ei ollut tarpeeksi kova, kun päädyin kuitenkin siivoamaan isosiskon hanurin ensin. 

Ja hyvä niin, seuraava 10-minuuttinen menikin kynsiessä sitä käsittämätöntä liisteriä potasta irti. Yksi nälkäinen tenava kiljuu järkyttyneen epäuskon huutoja auton turvakaukaloon hätäpäissään paiskattuna, toinen kuuntelee heikosti peiteltyä noitumista paskaämpärin äärellä, kolmas sentään onneksi oli päikkäreillä. Kelmeä nauru pääsi kun hetken kuvittelin, jos olisinkin laskenut tämän Kiasman tulevaisuuden toivon paljaspyllynä kirmailemaan sen aikaa kun vauva syö. Kiitos isi rusinakiisselistä, tee pian uudestaan!

***************** Paskajutut loppuu tähän ********************

Tuli mieleen pari juttua, jotka nyt muistaessa pitää kirjoittaa ylös ettei unohdu. Nämä on siis keskustelunpätkiä, Apan ja Olpsun kanssa viimeisen 2-3 viikon aikana käytyjä.

Part 1. Taidetta

Apa. "Hah! Nytpä minä rupin maalaamaan!"
Minä: "Joo, hyvä idea. Mitäs aattelit maalata?"
Apa: "Taidan maalata kissan."
Minä: "Ahaa, näytätkö sitten mullekin minkälainen tuli?"
Apa: "Joo joo joo joo" ja meni menojaan. Hetkeä myöhemmin...

Apa: "Siitä tuli ABSTRAKTI!" 

Part 2. Elä housujas revi

Apa juoksi Olpsun perässä ja säkätti kiihtyneenä, yritti saada Olpsun tekemään jotakin just nyt heti, kiireellinen ja tärkeä homma. Olpsu jatkoi häiriintymättä toimintaansa, lopulta käänsi päätään, muljautti silmiään ja tokaisi: "Chillaa!"

Part 3. Elä housujas revi II

Minä tässä yksi päivä potkin tyttöjä siivoamaan leluja pois lattialta. Jäkätin ja jäkätin ja hoputin, toiminnan käynnistyminen oli melko verkkaista. Saattoi siinä vähän äänikin kohota ainakin muutaman desibelin. lopulta Apa kyllästyi sitä kuuntelemaan, lähti potkimaan punaisella plasto-mopolla ja mennessään oikein selkeästi artikuloiden totesi: "Hyvä on, rouva!"

"Ja te ootte niin oikein, kun te ootte vaan just noin..." (PMMP feat. Mariska ~ Tytöt)