Ensi vappuna hän ei varmaan riko ilmapalloja?

Tosiaan, arjen kaaoksessa pyörii nyt sitten mukana neljäs lapsi; tämä tosin kävelee neljällä jalalla JA on oletettavasti nopeimmin sisäsiisti koko katraasta. Koiralle on oma bloginsa joten yritän olla tukkimatta tätä lasten blogia sillä tarpeettomasti, mutta tokihan se mukana seikkailee, ollen olennainen osa meidän arkea. Tässäpä siis tämänkin blogin puolelle kuvasaldoa siitä, miten herrasväen yhteiselo on toistaiseksi sujunut. Mainittakoon ensin että Nero on siis hetkittäin TODELLA raisu ja villi, hyppii ja näykkii, innostuessaan myös kovasti, jolloin lapset sitä vähän kaihtaa. Toisaalta ovat täysillä mukana viemässä pentua ulos, nahistelevat kenen vuoro on antaa Nerolle ruoka, ja niin edelleen. Toisen puolen ajasta kuitenkin mennään jo näin kivasti:

Apa ja Nero

Olpsu ja Nero

Ja äitinpojat...

Olkoon pentu mikä räähkä tahansa, niin ainakin se tietää mistä narusta kannattaa vedellä. Erityisesti minua ilahduttaa Apan nopea omaksumiskyky mitä tulee koiran kanssa olemiseen; Apa kieltää topakasti, kehuu iloisesti, ja veikkaanpa että siitä voi tulla vielä kelpo kenneltyttö. Neron täytyy jo olla aika hurjana että Apan mielenrauha siitä järkkyy, ja tokihan aivan överiksi pyrkivä villiintyminen pysäytetään ennen kuin se tosiaan menee aivan överiksi. Pentu on kyllä hyväntahtoinen, kiltti ja äärimmäisen ystävällinen, mutta noiden kaksijalkaisten tavoin pieni lapsi on vielä sekin. Silläkö ymmärtävätkin toisiaan niin hyvin. <3

Apalla on nyt joku vaihe menossa, että on hyvin omapäinen ja vähän änkyräkin. Nupit lentää kaakkoon hetkessä, ja monta kertaa päivässä. Niinpä niistä takuulla hyvistä hetkistä onkin otettava kaikki ilo irti. Akukin nauttii hiljaisuudesta.. :D

Käsi ylös kuka yllättyi, jos kerron että niin ikään Olpsulla on menossa "joku vaihe", että on hyvin omapäinen ja TOTAALISEN änkyrä? Kaiken sen EMMÄHALUU ÄÄÄÄÄÄÄÄ-mekastamisen väliin mahtuu kuitenkin se maailman ihanin Olpsu.

Aku-vauva on edelleen koko porukasta eniten Olpsun mieleen, tai varmaan on turvallista sanoa että ykköspaikkaa veli vuorottelee Apan kanssa. Riippuu siitä onko Apalla just se tavara jonka Olpsu ehdottomasti tarvitsee, onko Apalla juuri se muki josta maito maistuu Olpsun mielestä parhaalta, tai voi riippua myös ulkona vallitsevasta säätilasta, tai taivaankappaleiden asennosta. Varmaa on vain se, että veli on rakas.

Vappu tuli ja meni ja vaikka pentuhuumassa unohtui sima, munkkeja en oo koskaan tehnyt serpentiinit ja ilmapallotkin jäi tältä vapulta tuon monsteripennun takia, niin hartaasti (joulusta asti) odotettuun tivoliin sentään päästiin.

Olpsu halusi kyydistä pois n. 1,5 sekuntia kuvan oton jälkeen

Apalle kyllä olisi mennyt vaikka kuinka monta kierrosta...

Vaikka tivoli riitti hyvin kattamaan vapun huvitteluosaston tältä vuodelta, on Apa kuitenki muutaman kerran varmistanut, voisiko ensi vuonna olla tilanne Neron ja koristelujen suhteen parempi, ehkäpä "ensi vappuna hän ei varmaan riko ilmapalloja?"