maanantai 21. huhtikuuta 2014

Poikapää!

Poikapää!


Apa: "Meitä lapsia on täällä kyllä kaksi!"
Minä: "No teitä on kyllä kolme. Onhan Akukin lapsi."
Apa: "Mutta hänhän on POIKA!" 
Olpsu: "Ja me ollaan tyttöjä!"
 
Yhä järkytyksestä nenä viheltäen Apa meni osoittamaan Akun karstan peittämää pientä pallopäätä, ja lisäsi vielä:

"Hänellähän on tämmöinen poikapääkin!"

Oheisessa kuvassa pipon alla muhii aimo läjä öljyä, joka poispestäessä huuhtoo sitä karstaa mennessään, ja pehmittää niin että harjaamalla irtoaa paremmin. Minulta tosin jos kysytään, niin tämä on maailman ihanin poikapää! <3



Kevään odotetuin juttukin ehti saapua tänne näiden laiskojen postausten välissä. Nimittäin se koira nyt sitten kuitenkin hankittiin jo. Nimiä ehdittiin pohtia muutama viikko, ja vaikka Apan ehdottamat "Ankstektök" ja "Krikki" olivat ihan kelpoja, kyllä Olpsun jämäkkä "Vain PORO!" keräsi suurimmat pisteet. Toteutui siis puoliksi, kun nimeksi tuli Nero. Mustaahan se tarkoittaa ja se on ainakin totta, siltä varalta että koirasta tuleekin ihan umpityhmä. Toivottavasti nimi ei kuitenkaan ole kaikilta osin enne; eikös Nero polttanut koko Rooman aikoinaan...?

Mahdottoman villi ja raisu otus, ja ekat päivät on mennyt ihan totutellessa. Eiköhän noista kuitenkin kaverit tule, kunhan pentu oppii että näitä erikoispentuja ei maistella eikä niiden päälle hypitä, ja nämä erikoispennut oppii että jos se tavallinen pentu ahdistelee, niin ei ainakaan kannata juosten poistua paikalta... Hullunmyllyhän tämä on, ja vielä muutto tulossa kuukauden sisällä. Mutta uusi koti on niin kiva, ettei tämä edes ihan tolkuttomasti kauhistuta. 8. kerroksesta näkee hyvin, varsinkin kun yksi huone on kauttaaltaan lasia. 







Apalla on tulossa elämänsä ensimmäinen julkinen esiintyminen toukokuussa, kun tanssimuskarin kevätjuhlassa esiintyvät myös nämä pienimmät tanssijat. Montakohan tonnia palaa nenäliinoja sen muutaman minuutin aikana, kysynpähän vain. Jo nyt kotona alkaa leuka väpättää, kun Apa pyynnöstä näyttää parit muuvit esitysohjelmasta. 

Olpsukin odottaa jo kovasti syksyä ja toivon mukaan omaa tanssimuskarin aloittamistaan. Olpsun motivaatio tosin on vielä toistaiseksi melko välineellistä; isoin juttu tuntuu oleva Hello Kitty-tanssimuskaripuku jollaisen kuulemma saa kun tanssimuskari alkaa. Whatever makes you move, on nimittäin allekirjoittaneeseen tullut tuossa miten vähän liikkuminen kiinnostaa.

Aku ei ihan vielä käänny itse, mutta pienellä tuuppauksella viihtyy jo jonkin aikaa mahallaankin, maailma näyttää hassulta oikein päin. Lisäksi pikkuveli on koko ajan aina vain vähän kiinnostavampi, kun se alkaa näyttää ja käyttäytyä kuin ihmiset. 



Olpsuhan onkin alusta asti ollut ihan superihana vauvanhoitaja ja juonessa mukana, nyt kun Akun vireystaso on koko ajan parempi ja ottaa kontaktia, on Apastakin kuoritunut ihan mielettömän ihana tuplaisosisko. Olpsullehan se on sitä ollutkin koko ajan, mutta ohessa salaa kuvattu pätkä, josta Apa tosin on ihan hurjan ylpeä nyt kun tietää että tuollainen on kuvattu.



Laiskaa on siis päivittelytahti ja laiskana pysyy, tässä nyt kuitenkin taas ehtiessä muutama sana ja kuva muistojen arkkuun.